2007   2008   2009   2010   2011   2012   2013   2014   2015   2016   2017

 

The year 2018:

2.9. In pheasant hunting with Amy, Seefest Balou (Piki) and his owner. Both dogs was working really well. Any run after game and we had so lot of happenings there. write more soon and put some photos too.

       ______________________________________________________________________ 

5.8. In the first open class water test with Amy. I was so nervous, because I had mostly trained only with dummies, crows, pheasants and pigeons. I had only one teal and I used it couple of time before it was in too bad condition for use. The retrieve tecnique I did with dummies and when she did all right I took the birds with. But nobody had any waterbirds to give or sell. And that made me nervous. Does Amy take the duck for her mouth in the test...

Also the test place was totally new for us. Then one club member bring the mallards and said they are from our local club. I was terrified! I was twice in our club water training day with Amy and the first time there was those stinky mallards (not wild ones) and Amy didn´t want to take them. She fetched finally one from the water but drop it as soon as she came up from the water. In the second club training day I used my own crow, because the club had any game to give.

Then I talked for myself that no matter which bird there will be, Amy bring all. Then I saw the lake!. The distance over lake was really long... Lucky me we had been so mad in one training together with the other large münsterländer owner. We had done one really long marking for Amy. It was real madness, but it helped now in the test.

When it was Amy´s turn, I just tried my best to be so calm I can. Amy sit calmly by my side, when they threw the mallard in the other side of the lake and shut. It seemed that Amy turned her head in the wrong moment, but she had seen the marking anyway, because she run to the water after my command and started to swim across the lake. About 20 meter before the other side she turned to look me and I prayed she don´t turn back. And she didn´t. She continued to the other side, found the mallard and, took it and started the return immidiately. The whole return time I was trying to calm my self. My heart wanted to come out. When Amy came up from the water I only said "come here" and she really came and sit front of me without shaking the coat (she never shake). When the judge said I can take the mallard away, I took it. It was work without any mistakes! My wonderfull little super girl.

Oltiin Amin ekoissa avo-luokan vesikokeessa Puuppolassa sunnuntaina. Tuomarina toimi Tommi Kinnunen, jota pidetään tiukkana tuomarina. Oli hiukan jännitysmomentteja ennen suoritusta, kun vesilinnut olleet todella kortilla. Minulla oli ainoastaan yksi tavi, joka kesti pari harjoitusta ja päätön, mutta muuten loistokunnossa oleva telkkä, jonka pään reiän teippasin jeesusteipillä vasta perjantaina 2 päivää ennen koetta ja tein markkeerauksia kotipihassa niin monta kertaa, että Ami piti linnun suussa loppuun asti, kuten täytyy. Muuten oltiin kyllä tekniikka opeteltu dameilla ja siirryttiin siitä variksiin, puluihin ja fasaaneihin. Kaksi kertaa osallistuin paikallisseuran vesitreeneihin, joista ekassa Ami ei tahtonut ottaa haisevaa rehusyötettyä sinisorsaa eikä erään seurakaverin haapanaakaan. Oli koira jotenkin paniikissa ja halusi vain pois. Sain kuitenkin lopulta yhdessä kouluttajan kanssa Amin tuomaan heinurin vedestä, mutta se sylkäsi sen heti maalle noustuaan. Mutta pääasia silloin, että toi sen vedestä.

Toisessa klubitreeneissä, jotka pidettiin viime keskiviikkona päätin käyttää omaa varista, kun koe oli jo niin lähellä ja se oli viisas valinta. Ami teki täydellisen vesityön siellä, vaikka joutui odottamaan vuoroaan, kunnes kaikki muut olivat ensin treenanneet. Lopetin tietysti treenit tuohon onnistuneeseen suoritukseen.

Lisäksi noiden treenien välillä oli 2 treenit yhden lk-omistajan kotona, jossa oli jotain 4 lyhkäriä. Ami ekalla kerralla edusti imsejä yksin ja toisella kerralla oli Otti myös mukana. Ami panikoi lähtöpaikkaa, kun yleisöä, muuten suoritti itse tehtävän aina hyvin. Sitten kerran mentiin Pärnäsen kanssa kahdestaan Toivakan vesityöpaikalle treenaamaan koiriamme.

Treenikauden alussa todella pelkäsin, että onko Ami herkistynyt pamaukseen koetilanteessa, sillä kotona ei ikinä säikkynyt ampumaradan lähellä pauketta. Ei se onneksi ollut sitä. Se on yhdistelmä leimautumisesta Zorroon ja sitten Amy tulkitsee minun jännityksen niin, että olen vihainen. Olen treenannut Amylle noudon ns. pehmeällä menetelmällä täysin. Kun vuosi sitten se pomppi noutoesineen kanssa leikkien sillä pitkin pihaa, minä vaan odotin lihapullien kanssa rauhallisena, että tulee vaihtamaan noutoesineen lihapullaan. Yleensä näytin ennen heittoa sille, että tässä tuleva palkka, kun palauttaa. Leikki jäi lopulta ja palautus varmistui päivä päivältä. En ole myöskään sanonut sille ikinä mitään, jos se pudottaa, mutta se on saanut kourallisen kivikylän lihapullia, jos tehnyt oikein. Heitin tai vein noudettavan vaan hiljaa uudestaan väh.100 metrin päähän ilman hiillostamisia, että ota se uudestaan ja tuo perille asti.

Kun loukkasin vasemman polveni viime syksynä kahdesti, toisella kerralla turhauduin, kun jalka ei vaan alkanut kantaa ja paiskoin kyynärsauvoja välillä pitkin seiniä. Luulen, että Ami on silloin säikähtänyt ja siitä sen hullut oireet noudon lähtopaikoilla johtuivat. Tai sitten vaan oltu liikaa täällä maalla omissa oloissa muita näkemättä.

Ami teki kokeessa täydellisen noudon. Odotti rauhallisena, kun lintu heitettiin ja ammuttiin. Näytti, että käänsi pään oikealle juuri kun heitettiin, mutta näki loiskauksen varmaan sivusilmällä, sillä lähti vauhdilla noutamaan luvan saatuaan, ja ui noin pari metriä sorsasta vasemmalle. Noin 20 metriä ennen vastarantaa se kääntyi katsomaan minua, mutta onneksi jatkoi itsenäisesti vastarannalle ja nousi maihin. Haistoi muutamalla ilmavedolla linnun, laskeutui takaisin järveen, otti sorsan ja lähti palauttamaan. Kun oli rantautunut, sanoin "tänne asti" ja pidin kädet selän takana sekä nojauduin taaksepäin melkein limboasentoon.. No keskityin siis pitämään selän suorana ja rentona, etten näyttäisi uhkaavalta koirasta. Ami istui eteeni ja tuomarin luvalla otin linnun. Voi että olin pakahtua onnesta. En jaksanut uskoa, että voisin olla pilaamatta suoritusta hermoiluillani. Nyt on jotenkin todella luottavainen olotila.

Kotimatkalla hain pikaisesti paketin Inkun mudcake-jäätelöä ja söimme sen koirien kanssa viiteen pekkaan.

        _____________________________________________________________________ 

29.7. In the international dogshow in Mikkeli with Amy. She got only excellent and the judge said why I didn´t use the professional junior handlers to show my bitch, so Amy had got the better prize. She said I spoiled Amy´s show. She also said that Amy`s movements were good anyway. I became so angry that I went quickly away before saying something wrong for the judge.

Oltiin Amin kanssa Mikkelin inttinäyttelyssä. Stressiä oli jo ennen näyttelyä, kun SuurJyväskylän Ajot oli sinä päivänä juuri Laukaa-Ruuhimäki sektorilla. Tein onnistuneen reittivalinnan, kun emme joutuneet ruuhkaan seisomaan kummallakaan kertaa.

Juoksutin Amin ympyrällä vapaasti eli hihna löysällä, kun ed. tuomari oli neuvonut niin... Olisi pitänyt juoksuttaa hirttotekniikalla kuten aiemmin, niin oltais ehkä saaneet sertti. Tiedä sitä. Ami oli hiukan rauhaton poseerauksessa tai siis olisi halunnut istua. Johtui kuumuudesta, ettei Ami oikeen jaksanut. Oli pääosin pilvessä aurinko, mutta silti Amin musta turkki oli tulikuuma, ja jäähdyttelin sitä viilennysloimella. Sain Amin kehässä kuitenkin mielestäni riittävästi seisomaankin, ettei sen olisi pitänyt heikentävästi vaikuttaa. Tälle tuomarille oli esittäjä koiraa tärkeämpi. Olisi jättänyt sanomatta, mitä sanoi, niin olisin ollut sileään erinomaiseen ihan tyytyväinen. Hän siis sanoi, että koirahan on kerrassaan upea, mutta minä esitin sen niin huonosti, väärin tms, ettei sitä voi paremmin palkita. Ja että koiran liikkeetkin oli hyvät, vaikka olin niin saakurin surkea.

        _____________________________________________________________________ 

15.7. The second dogshow of Amy. She was the only LM there and got CC and BOB. My friend´s dog did better. Her Drentsche was third in the Group!

Amin toinen näyttely, joka oli Laukaassa. Ami oli ainut ims näyttelyssä. Kun tuomari juoksutti vaan kerran ympäri ja sanoi, että pidän hihnaa väärin, jonka takia liikkeet kärsii, ajattelin, että se oli sitten siinä. Hän antoikin sertin ja Ami oli siten myös ROP. Ryhmässä lennettiin ulos, mutta kaverini Drentsi sijoittui kolmanneksi, kun irl.setteri voitti ja lyhkäri tuli kakkoseksi.

        _____________________________________________________________________ 

4.5. We drove for the best Vet in Finland, Amy and I, to take the X-rays of HD and elbows. The Vet said the HD can´t be worse than B and elbows are clean 0 and also all other things (back), which can be seen in the X-ray of Hd is totally normal. The official answer came so quickly and the results are: HD B/B and elbows 0/0.

Kuvautin Amin Ventelällä Kankaanpäässä, joka sanoi, että myös kaikki muu, mikä näkyy lonkkakuvista, on täysin terve. Virallinen lausuntokin saapui nopeasti ja se on: lonkat B/B ja kyynärpäät 0/0.

Kyllä on huojentunut olo. On tapahtunut kaikkea kauheaa Amin kasvuaikana, että ihme, kun on koira kasassa.

Kävin Itävallan sivuilla ja ilokseni huomasin, että Amin täyspikkusisaret (B-Schöcklland) ovat sankoin joukoin osallistuneet kokeisiin, ja hyvin tuloksin, sikäli jos oikein tulkitsin. Pitää tutustua anlagen-kokeeseen tarkemmin. Nyt on vielä flunssa päällä, ei jaksa.

          ____________________________________________________________________ 

28.3. Amy and Zorro were in the official eye checking today and they both have healthy eyes (eyes clear).

Ami ja Zorro olivat tänään silmien joukkotarkastuksessa. Molemmilla terveet silmät.

          ____________________________________________________________________ 

17.2. The hunting day of our local Versatile Club. It was also training day for young dogs. I was there with Amy. She was again so lifeless, but when she got the smell, she got the power to search.

In the first time she run birds up twice in the wrong wind. Or actually there was any wind. So it was not her fault really, when the birds flied up without pointing. But she didn´t run after! She came by me, when I whissled, the both of the time.

On the next run she got the pointing, but I don´t know why she didn´t wanted to do avance (maybe she realised I was warming up...). So I did it by myself and Amy followed the bird about 20 meter before stopped and came back. I started to be tired for the attitude of the hunting group. There was find any interesting to try to be with the working situations of Amy. And my wish was that we could get at least one bird down from the pointing in that day.

On the third turn of Amy my middle-aged hormones jammed with the idiot man. I put Amy to the leash and walk away to my car and drove home. Better go home than spoil the dog with the idiots.

Amy did the great day anyway and she got the new experiences, what she needs.

Kuusenkaatajaisissa Amin kanssa. Ekalla hakuvuorolla Ami törmäsi fasuun kahdesti myötätuulessa tai lähinnäkin tuulettomassa säässä. Kun lintu siivitti, vaistomaisesti puhalsin luoksetulovihellyksen, ja Ami tuli välittömästi luokse. Ei siis mennyt perään pätkääkään kummallakaan kerralla.

Toisessa erässä innostui seisomaan tyhjää, kun yleisö siihen  kannusti. Itse kyllä jotenkin tiesin, ettei siinä ole lintua, mutta koska kokeneemmat muuta väittää...yritin avanssia aivan turhaan. Hormoonini rupesi lämpiämään, mutta Amin takia tein kaikkeni hermot säilyttääkseni. Jatkoimme eteenpäin, ja kohta Ami sai oikean seisonnan. Huusin ampujaa, mutta he kuvittelivat osuvansa sieltä, missä seisoivat. Tai heitä ei voinut vähempää kiinnostaa saada Amille pudotus. Käskivät vaan antaa avanssikäskyn. En tiedä harmitukseniko esti Amia nostamaan lintua, vai miksi ei sitä halunnut nostaa. Vai oliko niin älykäs, että tiesi sen jäävän suuhun, eikä halunnut sitä siksi tehdä. Ami seisoi nenä alimmaisten kuusenoksien päällä. Vain oksat erotti kukon Amin suusta. Päätin nostaa linnun itse, josta Ami lähti saattelemaan lintua noin 20 metriä, kunnes pysähtyi. Tuli luokse sitten käskystä ja vihelsin istumaan.

Olen varmaan vaan kateellinen, kun oma haulikkoni tappaa vain 30 metristä....

Päätin, että vielä yksi erä, toivottavasti onnistuneella riistatyöllä, ja sitten nuoren koiran kanssa takaisin tuvalle odottamaan yhteistä ateriaa. Minulle neuvottiin kiertämään yksi metsikkö ja ampujat ei taas eväänsä lotkauttaneet. Turhautti lähteä yksin kävelemään ilman haulikkoa, kun olisi niin tärkeää saada onnistunut riistatyö kaikiltaosin. En uskalla käyttää omaa haulikkoani, ennenkuin polveni on niin vakaa, että se varmasti kestää tilanteessa kuin tilanteessa. En kuitenkaan halunnut missata koulutusmahdollisuutta ryhmässä, kun niitä ei ole niin montaa tarjolla.

Kun olin noin puolessa välissä, tuli yksi mies aseensa ja kytketyn koiransa kanssa keskelle hakualuettamme. Hänen koiransa otti hihnassa seisonnan, jonka jälkeen maat olikin hänen ja minut hätistettiin pilaamasta hänen upean koiransa seisontaa narussa. Tässä vaiheessa hormoonini leikkasi kiinni. Kytkin koiran ja kävelimme samantien autolle. Harmitti vaan jälkeenpäin, miksen ollut niin paskamainen, ja kävellyt kyseistä lintua ilmaan.

Parempi jättää huono koulutussessio kesken kuin pilata hyvää aihiota seurassa, jossa toisen onnistumisia ei arvosteta eikä toisen hakuvuoroa kunnioiteta. Sain kuitenkin sentään jotain vastinetta rahoilleni, vaikken tiputusta Amille saanutkaan. Ami seurasi muita ääntä päästämättä eikä pahemmin odottelusta ollut tuskissaan.

Olin myös iloinen, että onnistuin jo ylittämään jaloillani ojia ilman että seinä nousee pystyyn.

        ______________________________________________________________________ 

14.2. The second training day with pheasants with Amy. Amazing day. Amy started a quite lifeless, but got the first pointing. Waited the commando for avance, but the bird was in so bad place that it had any chance to fly up. I excited how she return it. Didn´t trust her first, but when I did, she returned it so nicely. Then the rest of the day was very relaxing hunting day with very good working dog. She made great game works that it is still hard to believe.

Fasutreeneissä taas Amin kanssa. Ami aloitti haun vaisusti, kunnes sai ekan seisonnan. Ylösajossa lintu jäi suuhun ja minä jo hermostuneena rämmin paikalle, kun Ami ei heti lähtenyt sitä tuomaan. Yritin heijastinpannasta kiinni, mutta luikahti karkuun. Rämmin takaisin uralle ja rauhoitin itseni, jolloin Ami palautti linnun istuen käteen tosi hienosti.

Tästä eteenpäin vain metsästettiin rennolla asenteella. Hienoja seisontoja, käskystä nosto, ja heti istumaan. Pudotus. Vieläkin olen hämmentynyt, kuinka hieno päivä meillä oli.

Kaikki palautukset tuli aina istuen käteen, paitsi viimeisessä otin palautuksen koiran ollessa vielä tulossa, lunta oli niin paljon. Amia piti vähän auttaa lintujen löydöissä, kun tippuivat umpihankeen ja niitä oli vaikeaa löytää.

      ______________________________________________________________________ 

4.2. In the pheasant training with Amy. It was hold near by our hunting area, in Soini village. The day was very cold to wait the own training moment. In the first time, when it was Amy´s turn to search the game, Amy was unbelievable lifeless. I was very confused what is wrong, because she is really allways so full of energy. She hardly search at all. Wanted to be near by me all the time. My condition was still so bad that it was hard to try to help her to start searching in the deep snow. On the second time Amy took a little bit more distance and took the nice pointing. I tried to go too near, because she flushed the bird up without the commando. But she stopped to sit after that and that was really something! I was so happy. When the next dog was searching I made the decision that we go home now, after so good working. It is better to stop training to the good work.

Afterwards at home I realized why Amy was so lifeless in the training. My other dogs, especially Zorro, is so important for her that she don´t wanna leave them. She feel by herself so orphan without my other dogs. Have to go out with Amy more often, just Amy and I.

Fasaanitreeneissä Soinissa Amin kanssa. Oli vähän turhan kylmä keli, 12-15 astetta. Äkkiseltään tuntui taas tosi arktiselta odotellessa omaa hakuvuoroa.

Ami oli tosi vaisu treeneissä. Olin todella hämmentynyt, kun se ei meinannut jaloistani lähteä mihinkään ekassa hakuvuorossaan. Haki vaan jaloistani turvaa ja halusi käpertyä viereeni. Teki ehkä muutaman piston haun aikana, mutta ei ollut kyllä ollenkaan oma energinen itsensä.

Toisen hakuerän alussa kouluttaja näytti suuntaa pellon poikki ja puhui kelkkaurasta. Ei siinä mitään uraa näkynyt, mutta kuvittelin, josko se on lumen alla eli lumi siis on kantavaa sillä linjalla. Lähdin reteästi kävelemään lumikengillä, kunnes loukkaantunut koipeni vajosi vähintään kiinaan ja kaaduin polvilleni. Ami käpertyi heti jalkojeni väliin, eikä millään meinannut sieltä liikahtaa. Mukana oli lyhyet kävelysauvat, joilla lopulta sain ponnistettua itseni seisomaan. Että turhauttaa hidas toipuminen, kun tekisi mieli kirmata sinne tänne.

Pääsimme kelkkauralle ja Ami irtaantui sentään tarpeeksi, että sai hienon kiinteän seisonnan. Yritin päästä liian lähelle koiran seisontaa, sillä Ami lähti nostamaan fasaania ylos. Yllätyksekseni istui paikalleen sen tehtyään ja seurasi rauhallisena linnun siivittäessä pellon poikki.

Kun seuraava koira oli haussa, päätin että nyt täytyy lähteä kotiin, kun tuli niin hieno onnistuminen. Kysyin vielä kouluttajan mielipidettä, kun he tulivat takaisin, mutta olin tehnyt jo päätökseni. Ja se oli oikea päätös. Kannattaa aina lopettaa onnistuneeseen suoritukseen nuoren tai kokemattoman koiran kanssa.

Illalla kelasin syitä Amin vaisuuteen ja tulin siihen tulokseen, että se on niin voimakkaasti leimautunut koiralaumaani, varsinkin Zorroon, että se halvaantuu, kun on yksin reissussa ilman lauman turvaa.

Wilma on toipunut leikkauksesta ilman ongelmia. Hyppeli sänkyyni ja pois enemmän kuin tarpeeksi. Se kun olisi ollut kiellettyä parin viikon verran.

         _____________________________________________________________________ 

19.1. Wilma was operated today and all went well. She was allready very wake, when I picked her up from the Vet. The Vet sold the cover jacket for Wilma, which is better than the blastic cone in the head. I had also bought the new winter jacket for her that her naked stomach don´t get cold. And one new toy bear, which she noticed first in my bag, when I went to pick her:)

Wilmalta leikattiin tänään nisäkasvain ja leikkaus sujui hyvin. Wilma oli jo ihan reipas, kun hain sen leikkauksen jälkeen. Huomasi heti, että kassissani on pehmolelu ja sieppasi sen oitis suuhunsa. Ostin eläinlääkäriltä trikoosuoja-asun, ettei haavaa pääse kukaan nuolemaan. On mukavampikin koiralle kuin tötterö päässä. Lisäksi ostin uuden fleecevuorisen takin, ettei maha jäädy. Suojaa hyvin takajalkojen lihaksetkin ja Ami saa käyttää sitä kokeissa tulevaisuudessa, jos se kestää niihin asti.

En lähetyttänyt kasvainta patologille, koska sillä ei olisi ollut mitään merkitystä jatkon kannalta, ja säästin 85 euroa. En siis tiedä, oliko kasvain hyvä- vai pahalaatuinen.

Kiva viikko siis edessä: Amin juoksut pahimmillaan, Wilman maha aukaistu ja Zorro on tohkeissaan hyvistä hajuista. Illalla ainakin vielä sujui hyvin järjestely, että Zorro ja Wilma on yhdessä ja Ami ja Lina keskenään. Toivottavasti ei tarvi hajauttaa porukkaa enempää.

       ______________________________________________________________________ 

4.1. In the Vet with Wilma. They checked the urea sample and took the blood test again. We were before Christmas first in the city Vet because of tumour near the one teat. The Vet took the blood test and found high CRP level in blood. Then asked to go to the private Vet, who would X-ray the lungs if they are clean. That the possible cancer hasn´t spread there.

The private AlmaVet took the urea sample and found e-coly bacteria and Wilma got antibiotics, last time at Christmas eve. Wilma´s lungs were clean.

So on the 4th of January the AlmaVet checked the urea sample, which was now clean, but the CRP was a little bit higher that before Christmas. The Vet was really comfused why, because he didn´t find any place, where the inflammation could be. And Wilma feel very good.

So he decided that they operate Wilma on the 19th of January and check the CRP value still before the operation.

I decided that I must just enjoy every these days before operation with Wilma if something goes wrong in the operation and Wilma don´t survive.

Kävimme taas eläinlääkärillä Wilman kanssa, kun Wilman antib.kuuri virtsatulehdukseen loppui jouluaattona, ja välipäivinä en saanut eläinlääkäreitä kiinni.

Virtsatulehdus oli parantunut, mutta tulehdusarvot eli CRP oli hiukan korkeampi kuin ennen joulua. Keuhkot olivat olleet ennen joulua puhtaat eli ei etäispesäkkeitä. Lääkäri oli ymmällä, miksi tulehdusarvo on korkea, kun Wilma on ihan reipas ja hyvävointinen.

Lääkäri päätti, että leikataan nisäkasvain 19.1. ja ennen leikkausta tarkistetaan vielä CRP, mutta leikataan joka tapauksessa, vaikka arvo olisi koholla.

Itseäni vähän pelottaa, että mitä sieltä paljaskuu leikkauksen aikana, ja toipuuko haava ja Wilma leikkauksesta. Pitää pyrkiä nauttimaan näistä päivistä Wilman kanssa, jos ne vaikka olisivat viimeisiä yhteisiä päiviä.

Ami käyttäytyy siihen malliin, että juoksut on lähellä. Eli pyrkii kukkoilemaan Linalle, mutta onneksi Lina ei hermostu, vaan väistää tai on vaan kuin ei huomaisi toisen pullistelua.

Facessa minulle selvisi, että briteillä on ainakin jonkinlaisia kynsiongelmia ilmennyt imseillä. Kauhistuivat, kun kerroin SLO:sta, mutta toivottavasti ne ongelmat ei ole niin vakavia.

Tulevana syksynä perustetaan Saksassa Vorm Walde -mestaruuskokeen yhteydessä Isomünsterinseisojien Maailmanjärjestö, jossa luodaan yhteinen jalostusstrategia.

         ____________________________________________________________________________

                  Have a nice and happy and succesful New Year 2018 !!

                     Antoisaa ja mukavaa Uutta Vuotta kaikille!!