2007   2008   2009   2010   2011   2012   2013   2014   2015   2016

 

The year 2017:

9.12. Was in Vet with Wilma last Thursday, because one tumor in stomach. The Vet took some blood samples and the next Monday will take X-rays of lungs. If the lungs are clean, so they will operate the tumor away. Don´t know yet is the tumor god or bad quality. Wilma feel good right now, anything shows that she would be ill.

Wilmalla on litteä laajahko kovettuma mahassa ja tiistaina otetaan keuhkoista röntgen. Jos keuhkot puhtaat, Wilma leikataan. Wilma on ihan terveen oloinen, että voi olla ihan harmiton kasvain.

Amin juoksuja odottelen, että pääsis taas siitäkin vaiheesta yli. Se kun vähän hankaloittaa elämää kuukaudeksi, kun talossa on uros. Vasen jalkani ei vieläkään ole kunnossa toisen tapaturman jäljiltä, ja kun siihen lisää Amin juoksuajan, on kaer-koekausi auttamatta ohi osaltamme. Kyllä harmittaa. Silti hiukan elättelen toiveita helmikuun kokeiden osalta, mutta todennäköisesti silloin on liikaa pakkasta tai lunta.

SUSI on syytä ottaa vakavasti, jos niitä pyörii lähistöllä! Koiraa ei saa kytkeä yksin ulos, eikä vapaanakaan. Susilauma todennäköisesti ahdisti ims-nartun pakosalle omasta pihasta suoraan lauman väijytykseen Kainuussa. Mutta kunnes se varmistuu, täytyy vain toivoa, että koira vielä löytyy hengissä jostain.

         _____________________________________________________________________ 

2.11. I shared in my facebook the excellent Large Münsterländer video by Christina Ogle. If you haven´t seen it, then go and listen!

Julkaisin facessani julkisena Christina Oglen tarinoiman videon rodustani isomünsterinseisoja, koska se on kerrassaan mahtava tietopläjäys rodun syntyhetkistä tähän päivään. Siinä valotetaan värin muodostumisesta luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin sekä minkälainen asuin- ja elämänkumppani rotu on. Todella erinomainen tietopaketti rotua harkitsevalle sekä omistajalle/kasvattajalle, joka ei tiedäkään ihan kaikkea vielä.

           ____________________________________________________________________ 

10.10. Good luck I didn´t spent too much money for booking test places... I hurt myself on the first hunting day on this season and lost 2 Kaer test with Amy allready because of my accident. If the dog will hurt, you get your money back, but not, if only you hurt yourself. Because the dog can take your car and lead itself in the test without you...

Hopefully we get still possibility to take part of the Kaer test on this season.

I am in the Face now, but only because of some clubs, which member I am. Not because I would like to tell, what I am doing every minute.

         _____________________________________________________________________ 

26.8. Ajattelin keväällä haudata sotakirveen omalta osaltani, ja liittyä jäseneksi epäviralliseen suomen münsterikerhoon, vaikka tosiasiassa kannatan puhdasta rotukerhoa, joka on vain imsille. Koskaan ei ole rodulle hyväksi, jos sitä sotketaan muiden rotujen rotumääritelmiin, kuten kyseisessä kerhossa on tehty. Eli imsin rotumääritelmä kerhon sivuilla on kopioitu pienimünsterin rotumääritelmästä; niin minulle on kerhon jäsen kertonut. IMS:hän oli ennen Pitkäkarvainen saksanseisoja, kunnes PKSS hylkäsi rotumääritelmästä mustavalkoisen värin. IMS ja PKSS ovat käytännössä vieläkin ihan samanlaisia, mutta PKSS uros saa olla sentin korkeampi kuin IMS.

Laitoin jäsenyyteni ehdoksi, että Dixonin C.I.B-arvo julkaistaan kerhon kotisivuilla. Sitä ei voi kuulemma kerhon sääntöjen mukaan julkaista, koska siellä "julkaistaan vain sellaisia ulkomaisia valionarvoja, jotka vaativat metsästyskoepalkinnon". Jokainen voi käydä sivuilta katsomassa, mitä tuloksia on julkaistu ja mitä ei, ja tarkistaa suomen kennelliiton sivuilta eri valionarvoihin vaadittavat tulokset.

Tässä suora linkki valiot-sivulle, jolla julkaistu 4+2 "ulkomaista" valion arvoa:  PMS valiot ja voittajat

Dixonillahan oli valionarvon saadessaan alla Kaer 2.palkinto ja v.w.HZP-palkinto (yli 75% kokeen maximipisteistä). Ulkomaiset CACIBit Dixonhan sai Saksasta ja Norjasta. Norjassa tapahtui jännä juttu arvostelun jälkeen. Tuomari kysyi, saisiko hän esitellä muutamalle kolleegalleen Dixonin. Sitten hän kiireesti haki joukon Norjalaisia tuomareita ja piti esitelmän, miltä isomünsterinseisojan kuuluu näyttää seuraavien osallistujien odotellessa arvostelunsa alkua.

Olen Saksan isomünsteriliiton jäsen sekä LMAA:ssa ns. kunniajäsen, jonka ei tarvitse maksaa vuosittaista jäsenmaksua ja joksi pääsee, kun myy jenkkeihin jalostusarvoisen imsin. Nämä IMS-jäsenyydet riittävät minulle toistaiseksi oikein hyvin. Muut koiriin liittyvät jäsenyyteni löytyy Seefest-sivulta.

        _____________________________________________________________________ 

23.8. Amy passed the water test and got grade 3, which means 9 points in our Kaer hunting test. When 100 points is the maximum in Kaer, Amy can get max 94 points now. Over 80 points means the first prize.

I was waiting that the summer starts, that I could start training for the water test, but the summer never started. I realised that soon will be the last test day and I had only 2 weeks time to train! And so much to do. But we did it. Amy dropped the duck, that is why she got only 3, but I am really happy about it anyway.

Oltiin Amin kanssa vesikokeessa ja Ami sai kolmosen, koska tiputti sorsan maalle noin metri rantaviivasta. Ranta oli Amille vieras ja olin tyytyväinen, että se teki noudon yhtä hyvin kuin kotilammella jännittämisestäni piittaamatta. Ami odotti rauhallisena istuen tuomarin lupaa ja lähti sitten käskystä vauhdilla veteen, että tuomariltakin pääsi suusta pari yllättynyttä kehua lähtötyylistä. Ami otti tavin epäröimättä suuhun ja suoraan takaisin pitäen lintua nätisti suussa. Luoksepäästävyystestissä tervehti tuomaria iloisesti ja sai merkinnän avoin luonne.

Odottelin auringonpaistetta, että voitaisiin puljata vedessä eli harjoitella vesinoutoa, ja sitten havahduin, että on jo elokuu ja viimeinen vesikoepäivä lähestyy. Ehdin aloittaa treenit vasta 2 viikkoa ennen koetta, joten siksi olen tosi tyytyväinen kolmostulokseen.

Amy rakastaa toimintaa ja noutojuttuja niin paljon, että riehaantuu noutoesine suussa poukkoilemaan pitkin pihaa. Siinä oli työmaa numero yksi: saada Ami palauttamaan heti ja suoraviivaisesti. Se onnistui Kivikylän lihapullien avulla.

Kun homma sujui maalla damilla, siirryin varikseen ja fasaaniin. Maanantai-aamuna 2 päivää ennen koetta huomasin, ettei minulla ole ainuttakaan vesilintua ja onneksi hommasin niitä heti, sillä tiistai-aamuna Ami ei ottanut sorsaa suuhun! Hermostuin ja päätin lopettaa treenit ja mennä rauhoittumaan. Olin jo varma, että pitää perua koko vesikoereissu, kun tiistai-iltana vielä otin tavin, telkän ja variksen reppuun ja lähdimme lammelle kokeilemaan, tuleeko sorsa vedestä ylös. Ja se tuli:)

Ami palauttaa maalla kaiken istuen käteen, mutta vedestä tiputtaa kaiken maalle viimeistään 2 metriä vesirajasta. On siis vielä treenattavaa. Vesi turkissa ei ole Amille ongelma, kuten se on Zorrolle.

Piti osallistua myös Zorron kanssa, mutta oli ollut liian pitkä tauko noutotreeneistä, että Zorro karkasi innoissaan noutoon suurimmaksi osaksi ja sitten se puree lintua vähintään kerran palautusvaiheessa. Sain jo muutaman noudon variksella ilman puremista, mutta sitten se tapahtui taas sorsalla. Päätin ottaa aikalisän ja aloittaa noutokoulutuksen alusta hitaalla tahdilla. Zorrokin jo palautti maalla istuen käteen.

Amin kanssa oli alkuperäinen suunnitelma suorittaa tänä kesänä myös avo-luokan vesikoe, mutta päätin luopua siitä, sillä avokuvioihin säätö olisi pakko pusertaa liian tiukalla aikataululla, ja siitä koituisi suurella todennäköisyydellä vahinkoa noutotyöskentelyhalukkuuteen. Viimeiseen vesikokeeseen näillä seuduilla kun on vain 10 päivää jäljellä.

        _____________________________________________________________________ 

23.7. Amy´s first dogshow. She was the only LM at the show: CC (CAC) and BOB (BIR).


Olimme Saarijärven kaikkien rotujen koiranäyttelyssä ja Amy oli ainut ims. Koskaan ei ilostu, kun näkee, että seisojien kehä on noin pieni, paitsi nyt olin poikkeuksellisesti todella tyytyväinen. Pehmeä nurmipohja vielä. Jalkalihakseni ovat ihan jumissa polvikivun takia ontumisesta, kun kävelin hetken vääränmallisilla lenkkareilla. Lenkkarit väänsivät polven kipeäksi ja tiedä sitä, ovatko 200 euron juoksulenkkarini yhtään paremmat. Kipu kun ei hellitä.

En uskonut, että saisimme ns. sileätä ykköstä parempaa, kun en pystynyt kunnolla juoksemaan. Lisäksi Ami jaksoi poseerata vain hetken, jonka jälkeen sain pyörittää sitä seisomaan uudelleen ja uudelleen. Serti ja ROP oli iloinen yllätys. Ryhmäkehiin emme voineet jäädä, kun piti lähteä töihin iltavuoroon. Näyttelyn järjestäjät olivat pyynnöstäni laittaneet Amin arvostelun ensimmäiseksi työvuoroni takia:)

Do you recognize this young dog? He came to Finland from the spanish rescue kennel. LM is so rare breed and our world is so small that it would be not so difficult to find out, who is this young boy. Where is he come from really?

 Suomeen on tullut tänä vuonna virallisesti 2 ims-tuontia, mutta kolmaskin on tullut keväällä, Tuju-poika. Tuju myytiin setteri-mixinä espanjalaisesta rescue-kennelistä, joka oli sen kadulta löytänyt. Meileistä päätellen yhteiselo sujuu Tujun ja perheen kanssa mallikkaasti. Pyysin Vorachyres-kenneliä levittämään Tujun kuvia faceen, jos vaikka kasvattaja löytyisi. Toistaiseksi mitään en ole kuullut.

         ____________________________________________________________________ 

22.7. Päätin luopua kävijälaskurista, kun se taas lakkasi toimimasta. Olihan se kiva nähdä, että sivuja luetaan. Päivitin matkakertomusta alempana. Se vaan jäi tekemättä, kun on ollut niin surua täynnä oleva aikakausi elämässä.

Huomenna Amin kanssa ensimmäiseen näyttelyyn tavoitteena näyttelypalkinto kokeita varten. Numeroa emme ole saaneet eli toivottavasti näyttelyn ainut ims on Ami... En vaan tiedä, kuinka juoksen, kun hädin tuskin pystyn kävelemäänkään tällä hetkellä.

        ___________________________________________________________________________ 

2.6.  I have had the hard times lately. When something bad begin to happen, that seems to come more and more..

When my working day ended on the 11th of November 2016 and I opened my phone, there was a message waiting: Aki-Amorris was dead, hit by snow-truck.

It was really terrible schock for me. Aki had spent twice such a long time  here with us a year earlier and that is why he became really close for me again. It was like my own dog had been dead. And then also the feelings as a breeder. I had plans to mate Amy with Aki (if Amy would be healthy for breeding).. My plans was to make Aki the Finnish Champion. I got second CC for him allready and  the water test result grade 4 for our KAER hunting test. I had plans that Aki get 1st price in KAER finally, because he was AKI, really talent Large Münsterländer. Aki had been only once in KAER and got 3rd price without water points. His family had no more chance to take part of the tests. But now I got them try again even they had still not so much time running in tests.

I am so sad that nobody had used him for breeding and now it is impossible. He was so lovely, loved to work in high passion, and he was totally healthy all his lifetime. Aki has still 3 straws of frozen semens in Scotland, but only one Vet in Finland would have the knowledge to inseminate in the right methods and he start to be old.... almost retired.

 Now is also Dusty-Baldus dead. Also in accident. Dusty felt to the channel and the turbulence kept him under the water. The owner got him up in a minute and tried to get him back to life over 30 minutes, but there was any chance.

I had plans to make the own site for Dusty, because he is so special, but now the site will be the memory site.

The brothers Dusty and Zorro

Mike and Dusty

Aki-Amorris

Miksi parhaiden täytyy kuolla ennen aikojaan? Minulla on 2 metsästyskoepalkittua kasvattia, jotka ovat nyt molemmat kuolleet onnettomuudessa ollen koko elämänsä ajan täysin terveitä.

Aki-Amorris jäi viime marraskuussa aura-auton alle ja kuoli välittömästi. Nyt luiskahti Dusty-Baldus kuohuvaan kasteluvesikanavaan ja turbulenssi imaisi poika-paran veden alle. Omistaja sai Dustyn ylös minuutissa ja elvytti yli puoli tuntia, mutta Dusty ei enää vironnut.

Onnettomuuksia tapahtuu. Minullakin on ollut monta läheltäpiti-tilannetta, mutta koirani ovat olleet toistaiseksi onnekkaita.

Wilma otti seisonnan Tsekissä keväällä 2006 keskellä junaraidetta ja juna oli tulossa! En uskaltanut nousta radalle, etten karkottaisi fasaania, jolloin mahdollisesti sähläisimme molemmat raiteilla fasaanin tahdissa ja jäisimme junan alle. Yritin kuiskailla tänne-käskyä noin 10 metrin päästä, kunnes huomasin junan olevan viereisillä kiskoilla. Kuiskaukset muuttuivat paikka-käskyksi. Kun junan puskuri oli Wilman kohdalla, fasaani karkottui lentäen Wilman ja juna yli. Wilma kääntyi raiteellaan ja olisi sännännyt perään, mutta juna oli onneksi juuri ja juuri ehtinyt Wilman eteen ja Wilma jäi hyppimään paikalleen. Sekunnin sadasosa aiemmin kun fasu olisi siivittänyt, olisi Wilman elämä jäänyt lyhyeksi.

Tara poukkoili metsätiellä, kun palailtiin metsästyslenkiltä. Kuulin, että rekka tulee ja kutsuin koiraa, mutta Taran valikoiva kuulo ei ollut päällä. Tara vaan seisoi keskellä tietä, kun rekka tuli lujaa mutkan takaa. Jos tukkirekka olisi ollut täydessä lastissa, se ei olisi ehtinyt pysähtyä, mutta kun se oli tyhjä, se pysähtyi juuri ja juuri ennen törmäystä.

Taran häntä tarttui kerran uppotukkiin tms. keskellä lampea. Juoksin vastarannan saunalle, jossa oli vene, mutta se ei liikahtanutkaan. Se oli maalla ja liian painava. Juoksin hädissäni pitkin rantaa, mutta joka kohdasta oli uintimatkaa liikaa omiin voimiini nähden. Lopulta häntä onneksi irtosi ja Tara pääsi uimaan rantaan.

Sitä aina ajattelee pelastavansa koiran mistä vaan, mutta todellisuudessa kuolemanpelko estää tekemästä itsemurhaa liian vaarallisissa pelastustehtävissä.

 

30.4. In VJP in Neuses am Berg in Germany with Amy. Amy passed the test.

Halusin aloittaa toiminnan Amyn kanssa koepuolelta. Koska Suomessa ei ole seisojilla taipuvaisuuskoetta, matkasimme Baijeriin, jonka ims-paikallisseuran jäsen olen.

Arvostan VJP:ssä kaikkia sen koelomakkeen arvostelukohtia, en ainoastaan koepisteitä. Paukkuarkuustesti, jossa sen voimakkuusasteikko, jos koirassa paukkuarkuutta. Paukkuarkuus testataan koiran ollessa vapaana riittävän kaukana omistajan vaikutuspiiristä.

 Metsästystyyli eli pitääkö ääntä ajaessa kania. Tuomarit tarkastavat myös silmät ja hampaat, luonteen, yhteistyön sekä muut mahdolliset viat, joista rasti lomakkeeseen ja huomautus tarvittaessa.

Tavoitteeni oli saada vähintään 10 joka osasuorituksesta, mutta Amy ei ollut kokeessa oma energinen itsensä. Veikkaan matkaväsymystä, sillä saavuimme kisapaikalle vasta edellisen päivän iltapäivällä.

Spur eli kanin ajo sokkona ei onnistunut kelvollisesti koepäivänä eli Amy ei ajanut jälkeä kiitettävän matkan päähän. Amy sai suorituksesta arvosanan 6 (6-8 tarkoittaa hyvä). Koska Spur-arvosana kerrotaan kahdella, menetti Amy jo 8 pistettä tavoitteestani. Suomalaisena se ei sinänsä haittaa, kun meillä ei seisojat aja jäniksiä. Meillä ei ole täällä villikaneja, joilla treenata. Jänistä Amy oli kotinurkilla lennättänyt pari kertaa, mutta se ei riittänytkään. On eri asia lähteä nähdyn riistan perään kuin pelkälle jäljelle. Mutta luotin Amyn kuumuuteen, että homma hoituisi osin luonnostaan. Amy oli vaan niin vaisu koepäivänä. Koemaasto ehkä myös hämmensi koiraa: hakua kukkien seassa ja pitkässä ruohikossa, kun kotona lumella treenattu sekä pääasiassa metsämaastossa.

Muut pisteet olivat: haku 9 (erittäin hyvä 9-11), nenä 9, seisonta 8 ja yhteistyö 10. Periaatteessa ihan hyvät pisteet, mutta Saksassa arvostetaan vasta yli 70 kokonaispisteen tuloksia. Toki meitä kaikki onnitteli ihan toverillisesti, kuin olisimme paremminkin menestyneet.

Amyn kasvattaja oli ihan onnellinen tuloksista ja sanoi, että vain se merkitsee, että testi on hyväksytty, että pisteillä ei ole mitään merkitystä. Ja olen periaatteessa samaa mieltä, sillä koehan pyrkii olemaan taipuvaisuuskoe. Toki oinaana haluan kunniaa ja mainetta...

Amy sai lisäksi merkinnän sichtlaut eli se piti ääntä kania ajaessaan (imsin ominaisuus). Lisäksi Amy todettiin paukkuvarmaksi, yhteistyökykyiseksi ja sen silmät, hampaat ja purenta todettiin myös oikeaksi. Eikä muitakaan vikoja koirasta löytynyt.

Kokeen jälkeen päräytettiin Schöckl vuorelle Amyn syntymäkotiin. Täytyyhän lapsen saada äiti edes kerran vielä nähdä! Oli ihanaa nähdä, kuinka Amy tunnisti kasvattajansa ja äitinsä ja samoin, kuinka Estelle-äiti tunnisti tyttärensä. Amy oli yhtä naurua koko naama. Niin onnellinen hän oli äitinsä tapaamisesta. Lupasin Estellelle, ettei käynti jää viimeiseksi.
Tässä linkki kokeen tuloksiin landesgruppe Bayernin kotisivuille:

 kokeen tulokset

 

Neuses am Berg

Neuses am Berg

Estelle ja Amy

Schöckl behind

Amyn kotimaisemia Itävallassa

Amyn kotiseutua

Autoilumaisemia Itävallassa