2007   2008   2009   2010   2011   2012   2013   2014   2015   2016   2017

 

The year 2018:

4.5. We drove for the best Vet in Finland, Amy and I, to take the X-rays of HD and elbows. The Vet said the HD can´t be worse than B and elbows are clean 0 and also all other things (back), which can be seen in the X-ray of Hd is totally normal. The official answer came so quickly and the results are: HD B/B and elbows 0/0.

Kuvautin Amin Ventelällä Kankaanpäässä, joka sanoi, että myös kaikki muu, mikä näkyy lonkkakuvista, on täysin terve. Virallinen lausuntokin saapui nopeasti ja se on: lonkat B/B ja kyynärpäät 0/0.

Kyllä on huojentunut olo. On tapahtunut kaikkea kauheaa Amin kasvuaikana, että ihme, kun on koira kasassa.

Kävin Itävallan sivuilla ja ilokseni huomasin, että Amin täyspikkusisaret (B-Schöcklland) ovat sankoin joukoin osallistuneet kokeisiin, ja hyvin tuloksin, sikäli jos oikein tulkitsin. Pitää tutustua anlagen-kokeeseen tarkemmin. Nyt on vielä flunssa päällä, ei jaksa.

          ____________________________________________________________________ 

28.3. Amy and Zorro were in the official eye checking today and they both have healthy eyes (eyes clear).

Ami ja Zorro olivat tänään silmien joukkotarkastuksessa. Molemmilla terveet silmät.

          ____________________________________________________________________ 

17.2. The hunting day of our local Versatile Club. It was also training day for young dogs. I was there with Amy. She was again so lifeless, but when she got the smell, she got the power to search.

In the first time she run birds up twice in the wrong wind. Or actually there was any wind. So it was not her fault really, when the birds flied up without pointing. But she didn´t run after! She came by me, when I whissled, the both of the time.

On the next run she got the pointing, but I don´t know why she didn´t wanted to do avance (maybe she realised I was warming up...). So I did it by myself and Amy followed the bird about 20 meter before stopped and came back. I started to be tired for the attitude of the hunting group. There was find any interesting to try to be with the working situations of Amy. And my wish was that we could get at least one bird down from the pointing in that day.

On the third turn of Amy my middle-aged hormones jammed with the idiot man. I put Amy to the leash and walk away to my car and drove home. Better go home than spoil the dog with the idiots.

Amy did the great day anyway and she got the new experiences, what she needs.

Kuusenkaatajaisissa Amin kanssa. Ekalla hakuvuorolla Ami törmäsi fasuun kahdesti myötätuulessa tai lähinnäkin tuulettomassa säässä. Kun lintu siivitti, vaistomaisesti puhalsin luoksetulovihellyksen, ja Ami tuli välittömästi luokse. Ei siis mennyt perään pätkääkään kummallakaan kerralla.

Toisessa erässä innostui seisomaan tyhjää, kun yleisö siihen  kannusti. Itse kyllä jotenkin tiesin, ettei siinä ole lintua, mutta koska kokeneemmat muuta väittää...yritin avanssia aivan turhaan. Hormoonini rupesi lämpiämään, mutta Amin takia tein kaikkeni hermot säilyttääkseni. Jatkoimme eteenpäin, ja kohta Ami sai oikean seisonnan. Huusin ampujaa, mutta he kuvittelivat osuvansa sieltä, missä seisoivat. Tai heitä ei voinut vähempää kiinnostaa saada Amille pudotus. Käskivät vaan antaa avanssikäskyn. En tiedä harmitukseniko esti Amia nostamaan lintua, vai miksi ei sitä halunnut nostaa. Vai oliko niin älykäs, että tiesi sen jäävän suuhun, eikä halunnut sitä siksi tehdä. Ami seisoi nenä alimmaisten kuusenoksien päällä. Vain oksat erotti kukon Amin suusta. Päätin nostaa linnun itse, josta Ami lähti saattelemaan lintua noin 20 metriä, kunnes pysähtyi. Tuli luokse sitten käskystä ja vihelsin istumaan.

Olen varmaan vaan kateellinen, kun oma haulikkoni tappaa vain 30 metristä....

Päätin, että vielä yksi erä, toivottavasti onnistuneella riistatyöllä, ja sitten nuoren koiran kanssa takaisin tuvalle odottamaan yhteistä ateriaa. Minulle neuvottiin kiertämään yksi metsikkö ja ampujat ei taas eväänsä lotkauttaneet. Turhautti lähteä yksin kävelemään ilman haulikkoa, kun olisi niin tärkeää saada onnistunut riistatyö kaikiltaosin. En uskalla käyttää omaa haulikkoani, ennenkuin polveni on niin vakaa, että se varmasti kestää tilanteessa kuin tilanteessa. En kuitenkaan halunnut missata koulutusmahdollisuutta ryhmässä, kun niitä ei ole niin montaa tarjolla.

Kun olin noin puolessa välissä, tuli yksi mies aseensa ja kytketyn koiransa kanssa keskelle hakualuettamme. Hänen koiransa otti hihnassa seisonnan, jonka jälkeen maat olikin hänen ja minut hätistettiin pilaamasta hänen upean koiransa seisontaa narussa. Tässä vaiheessa hormoonini leikkasi kiinni. Kytkin koiran ja kävelimme samantien autolle. Harmitti vaan jälkeenpäin, miksen ollut niin paskamainen, ja kävellyt kyseistä lintua ilmaan.

Parempi jättää huono koulutussessio kesken kuin pilata hyvää aihiota seurassa, jossa toisen onnistumisia ei arvosteta eikä toisen hakuvuoroa kunnioiteta. Sain kuitenkin sentään jotain vastinetta rahoilleni, vaikken tiputusta Amille saanutkaan. Ami seurasi muita ääntä päästämättä eikä pahemmin odottelusta ollut tuskissaan.

Olin myös iloinen, että onnistuin jo ylittämään jaloillani ojia ilman että seinä nousee pystyyn.

        ______________________________________________________________________ 

14.2. The second training day with pheasants with Amy. Amazing day. Amy started a quite lifeless, but got the first pointing. Waited the commando for avance, but the bird was in so bad place that it had any chance to fly up. I excited how she return it. Didn´t trust her first, but when I did, she returned it so nicely. Then the rest of the day was very relaxing hunting day with very good working dog. She made great game works that it is still hard to believe.

Fasutreeneissä taas Amin kanssa. Ami aloitti haun vaisusti, kunnes sai ekan seisonnan. Ylösajossa lintu jäi suuhun ja minä jo hermostuneena rämmin paikalle, kun Ami ei heti lähtenyt sitä tuomaan. Yritin heijastinpannasta kiinni, mutta luikahti karkuun. Rämmin takaisin uralle ja rauhoitin itseni, jolloin Ami palautti linnun istuen käteen tosi hienosti.

Tästä eteenpäin vain metsästettiin rennolla asenteella. Hienoja seisontoja, käskystä nosto, ja heti istumaan. Pudotus. Vieläkin olen hämmentynyt, kuinka hieno päivä meillä oli.

Kaikki palautukset tuli aina istuen käteen, paitsi viimeisessä otin palautuksen koiran ollessa vielä tulossa, lunta oli niin paljon. Amia piti vähän auttaa lintujen löydöissä, kun tippuivat umpihankeen ja niitä oli vaikeaa löytää.

      ______________________________________________________________________ 

4.2. In the pheasant training with Amy. It was hold near by our hunting area, in Soini village. The day was very cold to wait the own training moment. In the first time, when it was Amy´s turn to search the game, Amy was unbelievable lifeless. I was very confused what is wrong, because she is really allways so full of energy. She hardly search at all. Wanted to be near by me all the time. My condition was still so bad that it was hard to try to help her to start searching in the deep snow. On the second time Amy took a little bit more distance and took the nice pointing. I tried to go too near, because she flushed the bird up without the commando. But she stopped to sit after that and that was really something! I was so happy. When the next dog was searching I made the decision that we go home now, after so good working. It is better to stop training to the good work.

Afterwards at home I realized why Amy was so lifeless in the training. My other dogs, especially Zorro, is so important for her that she don´t wanna leave them. She feel by herself so orphan without my other dogs. Have to go out with Amy more often, just Amy and I.

Fasaanitreeneissä Soinissa Amin kanssa. Oli vähän turhan kylmä keli, 12-15 astetta. Äkkiseltään tuntui taas tosi arktiselta odotellessa omaa hakuvuoroa.

Ami oli tosi vaisu treeneissä. Olin todella hämmentynyt, kun se ei meinannut jaloistani lähteä mihinkään ekassa hakuvuorossaan. Haki vaan jaloistani turvaa ja halusi käpertyä viereeni. Teki ehkä muutaman piston haun aikana, mutta ei ollut kyllä ollenkaan oma energinen itsensä.

Toisen hakuerän alussa kouluttaja näytti suuntaa pellon poikki ja puhui kelkkaurasta. Ei siinä mitään uraa näkynyt, mutta kuvittelin, josko se on lumen alla eli lumi siis on kantavaa sillä linjalla. Lähdin reteästi kävelemään lumikengillä, kunnes loukkaantunut koipeni vajosi vähintään kiinaan ja kaaduin polvilleni. Ami käpertyi heti jalkojeni väliin, eikä millään meinannut sieltä liikahtaa. Mukana oli lyhyet kävelysauvat, joilla lopulta sain ponnistettua itseni seisomaan. Että turhauttaa hidas toipuminen, kun tekisi mieli kirmata sinne tänne.

Pääsimme kelkkauralle ja Ami irtaantui sentään tarpeeksi, että sai hienon kiinteän seisonnan. Yritin päästä liian lähelle koiran seisontaa, sillä Ami lähti nostamaan fasaania ylos. Yllätyksekseni istui paikalleen sen tehtyään ja seurasi rauhallisena linnun siivittäessä pellon poikki.

Kun seuraava koira oli haussa, päätin että nyt täytyy lähteä kotiin, kun tuli niin hieno onnistuminen. Kysyin vielä kouluttajan mielipidettä, kun he tulivat takaisin, mutta olin tehnyt jo päätökseni. Ja se oli oikea päätös. Kannattaa aina lopettaa onnistuneeseen suoritukseen nuoren tai kokemattoman koiran kanssa.

Illalla kelasin syitä Amin vaisuuteen ja tulin siihen tulokseen, että se on niin voimakkaasti leimautunut koiralaumaani, varsinkin Zorroon, että se halvaantuu, kun on yksin reissussa ilman lauman turvaa.

Wilma on toipunut leikkauksesta ilman ongelmia. Hyppeli sänkyyni ja pois enemmän kuin tarpeeksi. Se kun olisi ollut kiellettyä parin viikon verran.

         _____________________________________________________________________ 

19.1. Wilma was operated today and all went well. She was allready very wake, when I picked her up from the Vet. The Vet sold the cover jacket for Wilma, which is better than the blastic cone in the head. I had also bought the new winter jacket for her that her naked stomach don´t get cold. And one new toy bear, which she noticed first in my bag, when I went to pick her:)

Wilmalta leikattiin tänään nisäkasvain ja leikkaus sujui hyvin. Wilma oli jo ihan reipas, kun hain sen leikkauksen jälkeen. Huomasi heti, että kassissani on pehmolelu ja sieppasi sen oitis suuhunsa. Ostin eläinlääkäriltä trikoosuoja-asun, ettei haavaa pääse kukaan nuolemaan. On mukavampikin koiralle kuin tötterö päässä. Lisäksi ostin uuden fleecevuorisen takin, ettei maha jäädy. Suojaa hyvin takajalkojen lihaksetkin ja Ami saa käyttää sitä kokeissa tulevaisuudessa, jos se kestää niihin asti.

En lähetyttänyt kasvainta patologille, koska sillä ei olisi ollut mitään merkitystä jatkon kannalta, ja säästin 85 euroa. En siis tiedä, oliko kasvain hyvä- vai pahalaatuinen.

Kiva viikko siis edessä: Amin juoksut pahimmillaan, Wilman maha aukaistu ja Zorro on tohkeissaan hyvistä hajuista. Illalla ainakin vielä sujui hyvin järjestely, että Zorro ja Wilma on yhdessä ja Ami ja Lina keskenään. Toivottavasti ei tarvi hajauttaa porukkaa enempää.

       ______________________________________________________________________ 

4.1. In the Vet with Wilma. They checked the urea sample and took the blood test again. We were before Christmas first in the city Vet because of tumour near the one teat. The Vet took the blood test and found high CRP level in blood. Then asked to go to the private Vet, who would X-ray the lungs if they are clean. That the possible cancer hasn´t spread there.

The private AlmaVet took the urea sample and found e-coly bacteria and Wilma got antibiotics, last time at Christmas eve. Wilma´s lungs were clean.

So on the 4th of January the AlmaVet checked the urea sample, which was now clean, but the CRP was a little bit higher that before Christmas. The Vet was really comfused why, because he didn´t find any place, where the inflammation could be. And Wilma feel very good.

So he decided that they operate Wilma on the 19th of January and check the CRP value still before the operation.

I decided that I must just enjoy every these days before operation with Wilma if something goes wrong in the operation and Wilma don´t survive.

Kävimme taas eläinlääkärillä Wilman kanssa, kun Wilman antib.kuuri virtsatulehdukseen loppui jouluaattona, ja välipäivinä en saanut eläinlääkäreitä kiinni.

Virtsatulehdus oli parantunut, mutta tulehdusarvot eli CRP oli hiukan korkeampi kuin ennen joulua. Keuhkot olivat olleet ennen joulua puhtaat eli ei etäispesäkkeitä. Lääkäri oli ymmällä, miksi tulehdusarvo on korkea, kun Wilma on ihan reipas ja hyvävointinen.

Lääkäri päätti, että leikataan nisäkasvain 19.1. ja ennen leikkausta tarkistetaan vielä CRP, mutta leikataan joka tapauksessa, vaikka arvo olisi koholla.

Itseäni vähän pelottaa, että mitä sieltä paljaskuu leikkauksen aikana, ja toipuuko haava ja Wilma leikkauksesta. Pitää pyrkiä nauttimaan näistä päivistä Wilman kanssa, jos ne vaikka olisivat viimeisiä yhteisiä päiviä.

Ami käyttäytyy siihen malliin, että juoksut on lähellä. Eli pyrkii kukkoilemaan Linalle, mutta onneksi Lina ei hermostu, vaan väistää tai on vaan kuin ei huomaisi toisen pullistelua.

Facessa minulle selvisi, että briteillä on ainakin jonkinlaisia kynsiongelmia ilmennyt imseillä. Kauhistuivat, kun kerroin SLO:sta, mutta toivottavasti ne ongelmat ei ole niin vakavia.

Tulevana syksynä perustetaan Saksassa Vorm Walde -mestaruuskokeen yhteydessä Isomünsterinseisojien Maailmanjärjestö, jossa luodaan yhteinen jalostusstrategia.

         ____________________________________________________________________________

                  Have a nice and happy and succesful New Year 2018 !!

                     Antoisaa ja mukavaa Uutta Vuotta kaikille!!