2007   2008   2009   2010   2011   2012   2013   2014   2015   2016   2017   2018

 The year 2009:  

 

07.11.   Wilma was in the Forest Test (open class) in Kemi in the north of Finland. Wilma didn´t want to run and I realized that she must be ill. And she really was! We went to the Vet after the test: Tonsillitis,  lot of e-colibacteria in the urine and anal glands(?) were full. Now Wilma eat antibiotics and relax until she is healthy again.

 Olimme Wilman kanssa metsäkokeessa Kemissä 7.11. Wilma juoksi tuskin lainkaan ja käsitin koiran käytöksestä, että Wilma ei ole kunnossa. Harmi, sillä lintuja olisi ollut jokaiselle koiralle niin paljon ja ihanteellisissa paikoissakin, että jokainen osallistuja olisi kevyesti saanut ykköseen tarvittavat riistatyöt. Kaikki 4 koiraa mokailivat kuitenkin omilla tavoillaan eikä ketään siis palkittu.

Kokeen jälkeisellä viikolla käytin Wilman lääkärillä: anaalirauhaset täpötäynnä, nielutulehdus ja valtaisa määrä e-kolibakteereja virtsassa. Olinkin jo pitempään epäillyt, että jotain Wilmalla on, kun sen hajuaisti ei ole ollut parhaassa terässä. 

Meillä on vielä yksi metsäkoepaikka tällä koekaudella. Siihen on aikaa, joten Wilma saa nyt ottaa rauhallisesti jonkin aikaa, että varmasti paranee.

Huomaan, että olemme harrastaneet vain metsäkokeita....No, elämässä täytyy olla haasteita! Tuntuupahan kunnolla makealta sinä päivänä, kun saa ykkösen metsästä.

       ____________________________________________________________________________

09.10.   V.W.HZP in Worms in Germany. More later.

       ____________________________________________________________________________ 

26.09.    Junkkari 2009, Lapua. Onneksi vain yksi kasvateistani osallistui kokeeseen, S.Amorris. Aki haki erittäin hyvin, mutta tuomaria ei kiinnostanut nähdä, seisooko koira, ja passitti parin muun osallistujan kanssa "kotiin" kesken kokeen. Aki ei tehnyt mitään sellaista virhettä, että siihen olisi ollut aihetta.

Luulisi, että seisojien kokeessa juuri seisomisen testaaminen on se kaikkein oleellisin asia, mutta näin ei näemmä ole. Tärkeämpää on juoda kaljaa ja seurustella hyvien ystävien kanssa.

Akin ryhmässä käskettiin koirapilli laittamaan taskuun. Sitä ei saanut käyttää! Sitten avanssin jälkeen ei saanut antaa koiralle pysähtymiskäskyä, kun tuomari halusi nähdä, kuinka pitkälle koirat menisivät perään. Oli siis onni, ettei Akin hakualueella ollut lintuja. Siinä säästyi hyvä koira tosi pahoilta harmeilta. Käsittämätöntä toimintaa eikä ole ensimmäinen kerta, ikävä kyllä.

En suosittele kenellekään Junkkaria. Siellä ei ole yhtäkään isomünsterispesialistia, joten senkään takia se koe ei todellakaan anna rodullemme yhtään mitään. On parempi käydä normaaleissa koiranäyttelyissä ja valita sellaiset kokeet, joissa tuomareina toimivat metsästävät ihmiset, jotka ymmärtävät jotain koirista (perinnöllisyys/koulutuksella aikaansaatu ominaisuus). Ja normaaleissa kokeissa pystyy näkemään ennalta, kuka toimii tuomarina. Kun tapaa jossain pätevän tuomarin, voi hakeutua jatkossa niihin kokeisiin, missä hän tuomaroi. Säästää aikaa ja rahaa.
Kannattaa etsiä useampi pätevä tuomari, ettei käytä vain yhdellä arvioimassa koiransa taitoja.
Kritiikkipalaveriin kannattaa aina jäädä. Niissä kuulee kaikkien koirien arvostelut (olet tietty seurannut myös muiden työskentelyä kokeessa) ja oppii samalla, mitä koiralta vaaditaan jonkun tietyn pistemäärän saavuttamiseksi. Vaatii siis "joitakin" koekäyntejä ennenkuin voi sanoa, kuka on pätevä tuomari ja kuka ei.
Pätevä tuomari on vaativa ja oikeudenmukainen ja vie kokeen läpi Kaer-sääntöjen mukaan.

Kuvassa S.Amorris alias Aki (kiitos kuvista):


       ____________________________________________________________________________ 

19.09.  Wilma was in the Forest tests in Uurainen on the 19th of Sep. She run good, but unfortunately didn´t find birds. And without pointing dog get any prize. But it is so typical in the forest tests that there find any birds on that day. The forest birds are really so shy and that makes the forest test very difficult and challenging for the dogs.

Metsäkokeessa Uuraisilla Wilman kanssa. Wilma haki pienen alkukankeuden jälkeen koko 1. erän tosi hyvin. Otti erän lopussa myös seisonnan, jossa häntä heilui hiukan. Ilmoitin kuitenkin seisonnan, lähestyimme koiraa ampujan kanssa jännittyneenä, annoin avanssin ja Wilma syöksyi täysillä muutaman kuusen saarekkeeseen. Puhalsin maahanmenovihellyksen ja Wilma painui kuusten keskellä välittömästi maahan metson näköiseen maanpainaumaan, mutta lintua ei lähtenyt. Veikkaan, että lintu oli hyvissä ajoin poistunut lentäen montusta. Olin silti onnellinen, että koira totteli maahanmenokäskyä avanssin jälkeen, vaikkei lintua sitten ollutkaan.

2. erä oli menossa ja olimme siirtymässä autoilla toiseen hakumaastoon, kun johtoauto havaitsi teeriä tien penkassa. Koko autoletka pysäytettiin siihen paikkaan (teerten viereen!) ja Wilma komennettiin hakuun. Koetunnelmani meni pilalle näistä tapahtumista. Wilma olisi pitänyt laittaa tietä myöten seisonnalle autot parkkeerattuna teerien kohdalle ja koko lössi ulos purkautuneena... Onnistuu varmaan fasaaneilla, mutta ei todellakaan metsälinnuilla. Kun Wilma oli hetken kuumana säntäillyt tiellä lintujen jäljistä huumaantuneena (pari kertaa puhalsin sen pillillä maahan, jota totteli hyvin), sain lopulta tahtoni läpi ja kiersimme tuomarin kanssa metsään ns. lintujen taakse. Tuuli oli kuitenkin myötäinen, kun kaarsimme oletetuille linnuille. Yksi teeri (kuulemma) karkkosi puusta ilman seisontaa, eikä Wilma mennyt perään. Erävoitto Wilmalle, sillä tuli olo, että yrittivät tarkoituksella saada aikaan peräänmenon, että olisi voitu heittää Wilma ulos kokeesta.

 Kolmannessa erässä Wilma haki jo hitaammin ja erässä oli yksi tiedotuksen tapainen, jonka päätteeksi Wilma seisoi parin ison kivenmurikan alle. Ei selvinnyt, mitä siellä oli.

Tuomari laittoi Wilman vielä 4. hakuerään, mutta Wilma ei enää jaksanut hakea oma-aloitteisesti, vaan piti kävellä koiran kanssa siksakkia. Wilmalle ei saatu oikeaa lintukosketusta ja jäi siten palkitsematta.

Kokeessa oli 7 koiraa, 3 voiluokkalaista, 3 avoluokkalaista ja 1 nuoluokkalainen. Ja viittä eri rotua. Yksi avokoira sai 2.palkinnon tehden yhden riistatyön, 1 sai voi2.palkinnon ja muistaakseni 1 voi 3.palkinnon. Sää oli onneksi viileämpi. Koe alkoi joskus klo 9 jälkeen ja loppui klo 19.00, kukaan ei "lentänyt" ulos kokeesta keskenkaiken.

       _____________________________________________________________________________ 

05.09.   We were in the forest test in Perho with Wilma. (I write more soon as possible)

Olimme Wilman kanssa metsäkokeessa Perhossa. Wilma ei ollut kaikiltaosin valmis vielä ykköspalkintoon koepäivään mennessä, mutta oli silti oikea päätös osallistua kokeeseen. Koetilanne on kuitenkin niin erilainen, kun siellä on yleensä koiralle vieraat maastot, vieraat koirat ja ihmiset. Olin päivän päätyttyä tyytyväinen Wilman tekemisiin, vaikkei tulosta saatu lintukosketusten puuttuessa.

Kokeessa Wilma aloitti hakemaan kunnolla vasta 3.erässä, tosin välillä piti vieläkin ohjata. Kakkoserän lopussa, kun lähestyimme metsätietä, tuomari kehotti kytkemään koiran (koiran vaihto). Kun Wilma saapui tielle, puhalsin sen pillillä maahan ja kun saavuin itse Wilman viereen kytkeäkseni koiran, tien vastapuolelta lähti teeri. Kun tuomari ja ampuja tulivat tielle, lähti n. 5 teertä läjästä lisää. Seuraava voi-koira laitettiin hakuun ja se törmäsi myötätuulessa yhteen teereen, joka oli vielä jäänyt hakkuuaukolle. Taas uusi voikoira kehiin ja se teki paikalla tyhjän seisonnan tiedotuksineen. Kolmannessa tai 4.erässä Wilma otti löysän seisonnan, jonka purki. Otti kohta muuten tiiviin seisonnan, mutta häntä heilui viimeistä päivää. Raavin ehkä liian kauan päätäni, että miten siihen pitäisi suhtautua. Lopulta päätin, ettei maailma siitä kaadu, vaikka olisi ns. tyhjä seisonta ja ilmoitin tuomarille seisonnan. Avanssin jälkeen Wilma otti vielä toisen seisonnan, jossa häntä oli jo rauhallisempi. Toinen avanssi olikin sitten väh. 50 metriä 200 lasissa, mutta lintua ei lähtenyt. Tuomari antoi hakea vielä hetken ennen kuin vaihdettiin uusi koira, jonka haun alussa tehtiin havainto puussa istuvasta metsosta. Koe oli varsinainen kuntotesti; kävelyä klo 9.30-18.00 lämpöisessä säässä. Itse olin jo ihan kantokunnossa noin klo 14 jälkeen. Ei meinannut päästä enää ojan vastarantaa ylös! Wilma näytti kestävän paremmin, tosin ottihan se varovaisemman lähdön ja säästi voimiaan sillä.

Kokeessa oli 5 koiraa, 4 voiluokassa ja Wilma avoluokassa. Vain yksi voikoira palkittiin voi 3.palkinnolla, kun se teki päivän ainoan riistatyön peltopyille. Lintuja kyllä nähtiin, ainakin lentämässä puista turvallisimmille seuduille. Kokeesta jäi hyvä mieli, vaikkei palkintoa saatukaan.

       _____________________________________________________________________________ 

Ulkomaan uutisia: Dixonin Australiassa asuva tytär on saanut kesällä maansa muotovalion arvon ja on kuulemma täysin tervekin; A-lonkkainen ja sitärataa.

 

Kuvassa Dixonin pojanpoika, kutsumanimeltään Dixon:


 He is "Dixon", the son of "Dexter"(Elscott Glen Finnan Illa Ghyllbeck), the grandson of my Dixon.

      ______________________________________________________________________________ 

05.-10.03.   I visited in the Crufts 2009 dogshow and after that at the kennel Ghyllbecks. More about my journey later.

 Tuli tarve halata Dixonin lapsia, joten ostin tiketit Birminghamiin. Lauantaina oli Cruftsin näyttely seisojien osalta. Halli oli täynnä upeita kojuja täynnä koira-aiheista tavaraa, mutta rahat säästyivät, kun jumiuduin isomünsterien kehän laitaan. Osallistujia oli yli 100!!

Anteeksi, että minulla on kuvia vain urosten luokkavoittajista (kuvat tulevat sivulle, kun ehtivät...). Minä vain väsyin kylmässä hallissa yksinkertaisesti, enkä jaksanut ottaa kuvia enempää. Rop oli narttu, joka sai näytelmässä myös ensimmäisen sertinsä. Ei mielestäni näyttelyn paras koira, eikä monen muunkaan. Jäi kuitenkin mielikuva, että nartuissa oli kovempi taso kuin uroksissa. Dixonin tytär Helga oli häikäisevän kaunis luonnossakin ja haastajiakin nartuista olisi löytynyt Helgalle, mutta jäivät nämä kaikki ns. rannalle ruikuttamaan Bellan (Jaudas Bella) voittaessa.

Dixonin Lukka-poika oli kuin ilmetty isänsä. Itku pääsi monta kertaa kun sitä katseli. Vaikka Lukan häviö oli karvas pala omistajalleen, täytyy rehellisesti sanoa, että luokan voittaja juoksi (lue esiintyi)paremmin ja tämä tuomari arvosti liikkeitä. Tarkemmin sanottuna Lukan liikkeissä ei siis ollut mitään vikaa, vaan luokkavoitto meni paremmalle (vauhdikkaammin esitellylle) handlerille kuten näyttelyissä yleensä.

Näyttelyistä tekee ikävän ja turhauttavan, jos tietää etukäteen, kenen kaveri tuomari on eli kenen koirat tulevat voittamaan, kuten Skottilaiset ystäväni tiesivät. Näyttelyn alkuperäinen tarkoitushan on koiran rodunomaisuuden arviointi, mutta se ikävä kyllä unohtuu monesti. 

Tapasin Cruftsissa taas saman hollantilaisperheen, joka kävi kuittaamassa Tukholmassa Rop WW-08 tittelin. Kalle-koira oli suorittanut viime syksynä Saksan syyskokeen HZP:n, joka kuulemma oikeuttaa Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Pohj.MVA -arvon saamiseen.

Opin matkalla taas uutta asiaa isomünsteristä, kun yövyin pari yötä näyttelyn jälkeen Kennel Ghyllbeckissä eli Hargreavesin perheen luona Prestonissa. Isäntä Geoff on pitkän linjan seisojamies, joka on mm. ollut perustamassa Englantiin lyhytkarvaisen saksanseisojan rotukerhoa, omistanut eri rotuisia seisojia ja kirjoittanut alan kirjoihin seisojiin liittyviä osioita rotuasioista ja metsästyskoulutuksesta.

Geoff myös minun tavoin vie pennun heti metsästysmaille, kun pentu on oppinut luoksetulo -käskyn. Geoff sanoi sen olevat todella tärkeää tulevaisuuden kannalta. Kyse ei siis ole mistään verissä suin hakuopettelun aloituksesta, vaan että pentu oma-aloitteisesti oppii käyttämään nenäänsä oikein ja oikeassa paikassa tutkiessaan mets.maaston ihmeellisiä hajuja. Samalla on hyvä opettaa tottelevaisuuskuvioita pennun koulutustason mukaisella tavalla metsässä ja pellolla, että pentu oppii kuuntelemaan käskyjä eri paikoissa ( ei vain tottelevaisuuskoulutuskentällä).

Geoff muistutti, että IMS on herkkä koira, eikä kestä kovin pitkiä koulutussessioita kerralla. Pitää osata rakentaa vaihtelevia harjoitteita, ettei koira kyllästy ja lakkaa toimimasta oikein.

Englannissa kuulostaa olevan samanlainen koe kuin meidän Kaer. Geoff ei kovinkaan paljon arvosta saksalaisia kokeita. Minä taas arvostan, ja se taitaa johtua siitä, että tutustuin isomünsteriin ja seisojiin ja koemuotoihin ensin Saksan kautta ja vasta myöhemmin meidän Kaeriin. Jäi siis kunnioitus rodun alkuperämaata kohtaan koeasioissa ja muissakin.

Pitkäkarvainen saksanseisoja on kuulemma IMSiä parempi metsästyskoira sen takia, että PK:ta on risteytetty irlanninsetterin kanssa. Ja kaikki IMSit, joista löytyy ruskean värin geeni ovat samasta syystä parempia metsästyskoiria rotukumppaneihinsa nähden, kun niiden geeneistä löytyy PK-risteytyksien takia myös setteriä. Rakas Dixon ei siis ole mikään turha koira...(ruskean geeninsä kanssa).

...Jatkuu myöhemmin....